Day 3

21.7.2016

Kolmas päivä valkeni vanhaan malliin kirkonkellojen soidessa. Luvassa oli hikinen päivä, kun ohjelmassa kaksi matsia lähes 30 asteen helteessä. Kovaa hommaa niin pelaajille kuin Vesihemmollekin. Pelaajille oli illalla kerrottu turnauksen lopun speksit ja aamun peliin vastaan tuli Tsekkiläinen MVFK Brno, joka oli ennakkoarvioissa heikompi joukkue ja edessä oli pakkovoitto. Siitä tulikin sitten ottelu, josta riittää tarinaa pojilla vielä keinutuolissakin.

Kuten arvata saattaa, tämän pelin pääosan varasti tuomari. Matsia oli pelattu noin 10 minuuttia, kun tsekkiläiset johtivat ottelua jo 0-2. Sehän ei ole sinänsä ihmeellistä, mutta molemmat maalit tulivat sellaisista rankkareista, joita ei olisi pitänyt ollenkaan viheltää. Meidän porukalla kiehui melkoisesti niin kentällä kuin tekniselläkin alueella. ”Keskustelu” tuomarin kanssa pysyi kuitenkin sen verran kohtuullisena, ettei varoituksia jaeltu. Ja valmennuskin selvisi ilman ulosajoa ;) (toisin kuin Ruotsissa viime vuonna). Kentällä oli havaittavissa myös pientä ylilatausta ja meidän peli oli alussa siitäkin syystä hieman sekavaa. Pikkuhiljaa saatiin juonesta kiinni ja Aksu kavensi pelin läpiajon päätteeksi. Paikkoja tasoitukseenkin oli, mutta sihti oli pojilla hukassa. Vastustaja ei juurikaan paikoille päässyt.

Toinen puoliaika jatkui siitä mihin ensimmäinen päättyi. Paine jatkuvasti vastustajan päässä ja paikkoja saatiin useampaankin maaliin, mutta verkon perukoille ei pallo tietään löytänyt. Vastustaja pääsi kerran vastaiskuun ja Arttu myöhästyi hiukan taklauksesta ja ansaittu keltainen kortti. Kun kaveria oli hoidettu kentällä noin 10 minuuttia, kävi tuomari nostamassa Artulle punaisen kortin. Perusteena oli se, että pelaaja loukkaantui. Meidän sääntötuntemukseen ei ainakaan mennyt se läpi, että tuomiota voidaan muuttaa sen perusteella loukkaantuiko rikottu pelaaja vai ei. Seuraavaksi alkoi ”pieni” torikokous, kun meidän pelaajat piiritti tuomarin. Valmennus kokeili taas tuomarin rajoja kun Timo ja Viki kävivät vuoron perään tuomarin juttusilla toisella puolella kenttää. Tai no, Vikin ”keskustelun” desibelit olivat jo ehkä hieman nousussa. Yllättävää kyllä, GM pysyi jokseenkin rauhallisena ja totesi penkillekin, että tämä hoidetaan vielä.

Pakkovoitto, 20 min. peliaikaa, maalin tappiolla ja vajaalla. Kova oli luotto siitä huolimatta ja tämä jengi osoitti taas todellisen luonteensa. Peli meidän hallussa, vaikka vajaalla oltiinkin ja vastustajan leirissä alkoi mussutus, ajanpeluu ja jokaisen kontaktin jälkeen jonkin näköinen hoitoa vaativa loukkaantuminen. Meidän kulman jälkeen pallo vastustajan käteen ja odoteltiin pilkkua, mutta mitä vielä. Ei meille. Vielä. Seuraavassa hyökkäyksessä Lassi oli jo ohittanut kaverin, vaikka pientä kontaktia tulikin boxin ulkopuolella, mutta boxiin päästyään kompastui palloon. Ja tuomari näytti palloa pilkulle vastustajan huutaessa ja meidän vaihtopenkin revetessä hersyvään nauruun. Ei mennyt taaskaan ihan putkeen. Jon pamautti pelin tasoihin kun aikaa oli noin kymppi jäljellä. Homma jatkui meidän hallussa ja noin 2 min ennen loppua Jon karkasi puolesta kentästä läpiajoon ja maalasi loppulukemiksi 3-2 joka toi vähintäänkin ansaitun voiton meille. Tähdet jaettiin Jonille, Artulle ja Lassille.

Toisen pelin alla alkoi ukkoa pudota rosterista, mutta oli niitä edelleen ihan riittävästi. Matsi OFK Eurogol Ziviniceä vastaan päästiin pelaamaan Kaposvarin Stadionin huippukuntoisella nurmella. Lähtöasetelma oli se, että olimme ehkä ennakkoon hieman altavastaajia pieniä, mutta erittäin taitavia vastustajia vastaan. Tavoitteena oli raapia tiukalla puolustamisella ja hyvillä vastaiskuilla voitto. Ottelua ei ollut pelattu kuin vajaa kymppi, niin oltiin taas 0-2 tappiolla. Tällä kertaa unohdettiin vaan se tiukka puolustuspeli tai oikeastaan ”iholla oleminen”. Toinen peli helteisenä päivänä ja kaveri pelasi ensimmäistä peliään, meidän ukoilta loppui bensa ja selkäranka napsahti poikki. Tauolla tylyt 0-5 lukemat ja ottelun lopussa 0-7. Toinen jakso oli jo huomattavasti parempaa peliä, kun pojat alkoivat toteuttaa sovittua taktiikkaa. Vastustajan maalitkin tulivat aivan matsin lopussa, kun meidän jalka painoi. Paitsi Jussilla joka näytti kipparina esimerkkiä ehtien joka paikkaan. Jussille viiri ja tähtiä. Tähtiä myös Juhikselle ja Epolle. Muutama muukin kaveri olisi taistelusta ansainnut tähtiä sillä pelin loppuessa kentällä oli aika monta täysin väsähtänyttä keltapaitaa.

Tappio tiesi sitä, että kaksi jäljellä olevaa matsia on voitettava, jos mielii jatkopeleihin. Sekään ei välttämättä riitä, mutta loppuun asti painetaan. Torstaina aamulla suunnistetaan ”Litsan Betonia” vastaavalle kentälle Intialaista joukkuetta vastaan, joten eiköhän kotikenttä tuo riittävän edun. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kaposvar vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Pukukoppitunnelmaa stadikalta

Yhteiskuva tsekkiläisten kanssa